Tänään se päivä oli. Aloittaisin viimeisen vuoden peruskoulusta. Rehellisesti sanottuna minua jännitti todella paljon. Olin pukenut aamusta parasta päälle; mustat pillifarkut ja jonkun kivan paidan.Yritin  laittaa vaaleat pitkät hiukseni ihan nätisti ja tietysti meikkasin. Käännyin katsomaan itseäni peilistä. Nyökkäsin, tämä sai kelvata. Vein silmiäni lähemmäksi peiliä ja katsoin niitä. Ne olivat sinivihreät, mutta eivät aivan tavalliset, ainakaan minun mielestä. Olin aina pitänyt silmistäni ja kun vain katsoin niihin, tulin iloiseksi. 

Lähdin kävelemään bussipysäkille. Kyllä, menin bussilla kouluun ja kyllä, se ärsytti minua. Koitin suojella hiuksiani, saatoin kuulostaa päässäni joltain hienohelmalta, mutta ei...Sitä en todellakaan ollut. Halusin vaan näyttää yhdeksännen luokan ensimmäisenä päivältä mahdollisimman hyvältä. Olin ihan normaali, en suosittu, mutta pidin asemastani. En ollut mikään koulukiusattu,syrjitty tai ei haluttu. Minulla oli kattava kaveriporukka ja olin todella tyytyväinen siihen.  

Kun vihdoin pääsin pysäkille naapurini Matias, joka oli aika suosittu oli siellä jo pikkusiskonsa kanssa. - Moi, sanoin normaalisti. - Mo, hän vastasi. Hänen 5lk oleva pikkusiskonsa hymyili minulle ja tietysti hymyilin takaisin. Olin ollut koko alakoulun Matiaksen kanssa samassa koulussa ja tunsimme toisemme erittäin hyvin, mutta ikävä kyllä emme ole seitsämännen luokan alusta puhuneet paljon yhtään, mitä nyt silloin tällön. - Nyt se bussi tulee! Miia, Matiaksen pikkusisko huudahti. Nousimme bussin kyytiin ja etsin itselleni sopivan paikan ja istuin siihen. Koko bussimatkan taisin suurimmaksi osaksi torkkua, koska olin niin väsynyt. 


Kävelin sisälle kouluun ja luokanohjaajanluokan eteen. Näin jo kaukaa kaverini ja he hymyilivät minulle ja minä heille ja rupesin jo melkein nauramaan. - Moi Noora! kaverini Maisa huusi ja tuli halaamaan minua. En ollut kerennyt näkemään häntä koko kesänä ja nyt olikin jo aika. Muita olinkin nähnyt kerran tai pari. - Mitäs te muut? kysyin. Suurinosa vain nyökkäili, koska olivat niin väsyneitä.  Huomasin yhden suosituimmista koulun tytöistä Janeten, kävelevän luokan eteen ja heittävän kengät jalaistaan. Vilkaisin häntä ennen kuin hän meni Matiaksen luokse. Olin ollut Janetenkin kanssa samassa koulussa koko ala-asteen.

Yhtäkkiä huomasimme kaverimme Paulan kävelevän vihdoinkin sisään kouluun. Kävelimme nopeasti hänen luokseen. Hän näytti surulliselta ja siksipä kaikki halasimme häntä. - Mikä sulla on? kysyin. - No kun... hän sopersi. 5 silmäparia tuijotti häntä ihmeissään. - Niin? jatkoin.  Häneltä valui kyyneleitä silmistä. - Me erottiin Teron kanssa! hän huudahti ja parkaisi itkemään. - Voi,että.. Kyllä se siitä... Milloin? kysyin ja halasin häntä. - Eilen. Se vaan soitti mulle ja sanoi,että haluaa erota. - Miksi? Maisa kysyi. - En mä tiedä! Se vaan sanoi, että ei jaksa enää. Mikä ihmeen syy sekin on? Paula kysyi ihmeissään. Minä vain halasin häntä. - Tiedätkö? Ansaitset jotain paljon parempaa kuin se. Tiesin aina,että hän on kauhea, anteeksi vain. Kumma, kun ei viestillä jättänyt, sanoin. Paula jo hymyili sille, miten esitin asian. Odotimme,että luokanohjaajamme tulisi ja kun hän vihdoin tuli astelimme kaikki sisään luokkaan.

- Istukaa vain jollekkin paikoille! hän sanoi. Kun kaikki olivat istuneet hän jatkoi.
- Oikeastaan tämä onkin tosi hyvä istumajärjestys! Kirjaan sen heti ylös. Kaikki näyttävät vielä olevan paikalla.  - Noniin, mitäs teitte kesällä? Onko kivaa palata kouluun? hän kysyi vielä ja kaikki vaan huutelivat ties mitä ei- vastaukseksi.
- No tehdäänpä kierros siitä mitä olette kukin tehneet kesälomalla. Aloitetaan sinusta Noora.  Miksi minusta? Miksi aina minusta? jankkasin pääni sisässä. - No, minä uin paljon, join tuoretta appelsiinimehua ja lähdin lentokentälle ja sieltä sitten Italiaan, Milanoon, selitin. Luokanohjaaja nyökkäsi ja siirtyi seuraavaan. Kun koko kierros oli käyty niin oli vain jotain infoa ja sen sellaista.  - Olipa kiva nähdä teitä taas! opettaja sanoi ja päästi meidät menemään. - Muistakaa,että teillä on kirkko heti kohta ensitunnin ja ruokailun jälkeen, hän vielä jatkoi.

***

Olimme matkalla kirkkoon, jonka jälkeen koulu loppuisi! Ihanaa, vain 4 tunnin päivä. Tosin puolet siitä oli jotain kirkkohöpinöitä. Paula huomasi Teron kävelevän takanamme ja häntä rupesi taas harmittamaan. - No, älä nyt! sanoimme erään ystäväni, Minnan kanssa. Hän rupesi jo heti hymyilemään. En edes viitsinyt katsoa Teroon, kaksinaamainen ihminen, kauhea. 

Kun olimme kuunnelleet kirkkohöpinät, jotkut kavereistani jäi kaupungille, minä päätin lähteä kotiin nukkumaan. Oli sitä kirkossa hauskaa, kun minä, Maisa, Minna, Paula, Katariina ja Liisa nauroimme etupenkissä seitsämännellä luokalla olevalle kavereillemme Tuukalle ja Artulle. Muistimme itsekin, kun istuimme niin kaukana. Muistin varsinkin sen, kun sanoin Maisaa vahingossa mailaksi,kun emme vielä tunteneet kunnolla. Eihän se edes ollut nimi, mutta kuitenkin. - No heippa! sanoin muille ja lähdin aikaisemmalla bussilla kotiin.

Kotona ei ollut muuta tekemistä kuin lenkillä käynti, syöminen, koneella oleminen ja muut sellaiset perus jutut. Olin niin väsynyt,että tutkailin uutta lukujärjestystäni, katselin telkkaria ja loppujen lopuksi päätin käydä suihkussa ja ruveta nukkumaan.
Makoilin sängyssä jonkin aikaa ja päässäni pyöri Teron ja Paulan kuvio.. Minua harmitti Paulan puolesta. Loppujen lopuksi olin iloinen, että he olivat eronneet. Paula ansaitsi jotain paljon parempaa.


-------------------------------------------------------------------------------------
(Ei kuulu tarinaan)

Joku saattaa miettiä miksei poikaa vielä ole, mutta eihän sitä nyt ihan ekassa luvussa voi laittaa ;) En muista oliko toisessa. Saatan laittaa aina loppukommenttia yms jos tuntuu siltä.